.png)
SÄÄTIÖN HISTORIA
Maire Taponen aloitti säätiön perustamiseen johtaneet keskustelut vuonna 1980. Ajatus säätiön perustamisesta eli voimakkaana, koska hänen ainoilla perillisillään, veljellä ja siskolla, oli vahva taloudellinen asema. Johtoajatus säätiötä perustettaessa oli se, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä sairauksista niin kuin hän oli joutunut niistä elämänsä varrella kärsimään.
Keskustelut säätiön sisällöstä, joista Maire kävi keskusteluja useiden eri henkilöiden kanssa, jatkuivat pitkään. Maire poimi keskusteluista häntä miellyttävät seikat ja muokkasi mielipidettään säätiöstä.
Säätiön sääntöjen laatimisen Maire uskoi ulkopuolisille asiantuntijoille, tärkeimpänä lääketieteen lisensiaatti Pentti Kotilainen, josta oli vuosien saatossa tullut Mairen "henkilääkäri". Kotilaisen vaikutuksesta säätiön ensisijaiseksi tarkoitukseksi tuli neurokirurgian ja neurologian tutkimisen tukeminen. Muutoin säätiön säännöistä vastasi pääasiassa Tapani Mäntysaari, joka sai elinaikanaan valita hallituksen jäsenet. Säätiön ensimmäisenä hallituksen puheenjohtajana toimi valtioneuvos Harri Holkeri, joka toimi säätiössä aina vuoteen 2000 saakka.
SÄÄTIÖN PERUSTAJA
Maire Taponen (1922 - 1989) perusti nimeään kantavan säätiön vuonna 1982. Maire oli kotoisin Viipurin maalaiskunnasta, jossa hän asui koko sotia edeltävän ajan. Isä oli pienviljelijä ja perheessä oli viisi lasta. Varat riittivät vain lasten kansakoulun käyntiin.
Talvisodan syntyessä 17-vuotias Maire komennettiin lottana rintamalle. Lottapalvelus jatkui myös jatkosodan ajan aina kevääseen 1944 asti, jolloin Maire sairastui keuhkotuberkuloosiin, jota seurasi aina joulukuuhun 1945 asti kestänyt sotasairaalakierre.
Perhe sai uuden pientilan Vantaalta. Maire pyrki määrätietoisesti irti kotitilan maataloustöistä ja koulutti itseään kirjanpitäjäksi erilaisilla kursseilla. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Naissotainvalidien puolipäiväinen sihteerin työ. Sen jälkeen hän toimi kirjanpitäjänä ja toimistonhoitajana Malli-Aitta -nimisessä yhtiössä.
Vuonna 1952 hän perusti työtoverinsa kanssa Kaunokappa Oy -nimisen naisten kappojen valmistamiseen erikoistuneen yhtiön. Kaunokappa menestyi hyvin, kunnes Maire sairastui aivoinfarktiin. 1970-luvun lopulla alkoi Kaunokappa Oy:n alamäki. Yhtiön toiminnan lopettaminen jäi hänen perustamansa säätiön hallituksen tehtäväksi. Säätiönsä perustamista Maire perusteli sillä, että hänen lähimpien omaistensa taloudelliset olot ovat hyvässä kunnossa, ja toisaalta hän koki lääketieteen edistämisen tärkeäksi, “jotta kenenkään ei tarvitsisi kärsiä sairauksistaan niin paljon kuin hän on joutunut monista sairauksistaan kärsimään.”
ESITTELYSSÄ VUODEN APURAHATUTKIJAT
NEUROLOGIA
SINI LAAKSO
Olen koulutukseltani lääketieteen tohtori, tuotantotalouden diplomi-insinööri ja neurologian erikoislääkäri. Työskentelen HUS Meilahden sairaalan neuroimmunologian poliklinikalla, ja toimin myös dosenttina Helsingin yliopistossa, missä olen ryhmänjohtajana translationaalisen immunologian tutkimusohjelmassa. Tutkimusryhmämme selvittää MS-taudin ja myasthenia graviksen syntymekanismeja ja neuroimmunologisten sairauksien ennustetekijöitä ja epidemiologiaa. Tärkeimmät rahoittajani ovat tällä hetkellä Sigrid Juseliuksen säätiö (varttuneen kliinisen tutkijan kausi 2025-2028), Emil Aaltosen säätiö ja Suomen lääketieteen säätiö.
Mikä on keskeisin löydös tutkimuksessa?
Tutkimuksemme selvittää Neuromyelitis optica -kirjon sairauden (NMOSD) esiintyvyyttä ja ilmaantuvuutta Suomessa. NMOSD on harvinainen autoimmuunisairaus, jossa elimistön oma immuunijärjestelmä hyökkää keskushermoston osia, erityisesti näköhermoja ja selkäydintä vastaan. Sairaus muistuttaa MS-tautia, mutta on eri sairaus. Tätä aihetta ei ole aiemmin tutkittu. Samalla analysoimme potilasryhmän oheissairauksien esiintyvyyttä, kuolleisuutta ja kuolinsyitä. Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu merkittävää ylikuolleisuutta ja eliniän ennusteen lyhentymistä NMOSDtä sairastavilla, mutta tästä ei ole myöskään aiempaa tietoa Suomesta.
Miten tutkimus hyödyttää neurokirurgian tieteenalaa?
NMOSD on tärkeä erotusdiagnostiikan sairaus huomioitavaksi MS-taudin diagnostiikassa. Ennakko-oletuksemme on, että sairauden tunnistamisessa on kehitettävää. Tämän vuoksi analysoimme tarkemmin HUSin alueen potilaat, sekä vasta-ainelöydösten perusteella että peilaten diagnostisiin kriteereihin, ja pyrimme selventämään, miten hyvin diagnostiikka tällä hetkellä toimii. Tutkimuksemme tuo tietoa siitä, mikä on NMOSD:n esiintyvyys Suomessa, ja mitkä ovat potilaiden tyypilliset kliiniset piirteet. Siten tutkimuksemme lisää ymmärrystä tästä sairaudesta Suomessa.
Mitä Maire Taposen säätiön apurahan saaminen on mahdollistanut tutkimuksessa?
Maire Taposen säätiön apurahan avulla mahdollistui aineiston Findata-tietolupa ja tietopoiminnan tekeminen. Apuraha kattaa myös merkittävän osan tilastotieteilijän palkasta. Siten apuraha on ollut perustavanlaatuisen tärkeä tutkimukselle.
Voit tutustua tutkimukseemme tarkemmin täältä.
NEUROKIRURGIA
RAHUL RAJ
Olen 34-vuotias neurokirurgi, joka työskentelee erikoislääkärinä HUSin neurokirurgian klinikassa. Väittelin aivovammojen ennustemalleista vuonna 2014 ja sain vuonna 2016 dosentuurin Helsingin yliopistosta. Tutkin laajalti erilaisia neurokirurgisia sairauksia ja ryhmämme on viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaissut yli 150 artikkelia.
Mikä on keskeisin löydös tutkimuksessa?
Tutkimusryhmämme sai valmiiksi äskettäin Suomen ensimmäisen kansallisen neurokirurgisen tutkimuksen, jossa selvitimme leikkauksen aikana käytetyn huuhtelun vaikutusta aivoverenvuodon (KSDH) uusiutumisriskiin. Tulokset julkaistiin vuonna 2024 The Lancet -lehdessä. Nyt ryhmämme, yhteistyössä Karolinskan yliopistosairaalan tutkijoiden kanssa Ruotsista, käynnistää uuden tutkimuksen nimeltä RELACS. RELACS- tutkimuksessa vertaamme varhaista (5 päivää leikkauksen jälkeen) ja myöhäistä (30 päivää leikkauksen jälkeen) verenohennushoidon uudelleenaloitusta KSDH-leikkauksen läpikäyneillä eteisvärinää sairastavilla potilailla. Tutkimuksessa tarkastellaan veritulppaan liittyvien komplikaatioiden, verenvuotokomplikaatioiden ja verisuoniperäisen kuoleman esiintymistä. Satunnaistamme n. 330 potilasta Suomesta ja Ruotsista ja seuraamme heitä 90 päivän ajan leikkauksesta. Hypoteesimme on, että varhainen verenohennushoidon aloitus vähentää tukostapahtumia lisäämättä merkittävästi vakavien verenvuotojen riskiä. Tämä voisi johtaa merkittävään muutokseen nykyisissä hoitokäytännöissä.
Miten tutkimus hyödyttää neurokirurgian tieteenalaa?
Krooninen kovakalvon alainen verenvuoto (KSDH) on nopeasti yleistyvä neurokirurginen sairaus, ja sen odotetaan olevan yleisin kallonsisäistä leikkausta vaativa sairaus vuoteen 2030 mennessä. Erityisen haasteellisia ovat potilaat, jotka käyttävät verenohennuslääkitystä. Heidän osalta lääkäreiden on punnittava verenvuotoriskiä vakavien tukostapahtumien, kuten aivoinfarktin, riskiä vasten. Tähän asti näyttöön perustuvia ohjeita verenohennushoidon uudelleenaloittamisen ajankohdasta ei ole ollut. RELACS on ensimmäinen tutkimus, joka tuottaa tärkeää tietoa siitä, kuinka nopeasti verenohennushoito voidaan turvallisesti aloittaa KSDH-leikkauksen jälkeen. Jos varhainen aloitus vähentää aivoinfarkteja ilman merkittävää verenvuotoriskin lisäystä, se merkitsisi suurta edistysaskelta neurokirurgisessa hoidossa. Tutkimuksen tulokset voidaan siirtää suoraan kliiniseen käytäntöön, mikä parantaa potilaiden hoitoa.
Mitä Maire Taposen säätiön apurahan saaminen on mahdollistanut tutkimuksessa?
Maire Taposen säätiön apuraha on ollut keskeisessä roolissa RELACS-tutkimuksen alkuvaiheessa, sillä se on mahdollistanut ajan käytön hankkeen tarkkaan organisointiin ja suunnitteluun.
Voit tutustua tutkimusaiheeseeni tarkemmin täältä.
YHTEYSTIEDOT
Maire Taposen Säätiö
Vilkkupoiju 11C
02320 Espoo
Antti Sankola
Säätiön asiamies
sankola@gmail.com