SÄÄTIÖN HISTORIA
Maire Taponen aloitti säätiön perustamiseen johtaneet keskustelut vuonna 1980. Ajatus säätiön perustamisesta eli voimakkaana, koska hänen ainoilla perillisillään, veljellä ja siskolla, oli vahva taloudellinen asema. Johtoajatus säätiötä perustettaessa oli se, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä sairauksista niin kuin hän oli joutunut niistä elämänsä varrella kärsimään.
Keskustelut säätiön sisällöstä, joista Maire kävi keskusteluja useiden eri henkilöiden kanssa, jatkuivat pitkään. Maire poimi keskusteluista häntä miellyttävät seikat ja muokkasi mielipidettään säätiöstä.
Säätiön sääntöjen laatimisen Maire uskoi ulkopuolisille asiantuntijoille, tärkeimpänä lääketieteen lisensiaatti Pentti Kotilainen, josta oli vuosien saatossa tullut Mairen "henkilääkäri". Kotilaisen vaikutuksesta säätiön ensisijaiseksi tarkoitukseksi tuli neurokirurgian ja neurologian tutkimisen tukeminen. Muutoin säätiön säännöistä vastasi pääasiassa Tapani Mäntysaari, joka sai elinaikanaan valita hallituksen jäsenet. Säätiön ensimmäisenä hallituksen puheenjohtajana toimi valtioneuvos Harri Holkeri, joka toimi säätiössä aina vuoteen 2000 saakka.
SÄÄTIÖN PERUSTAJA
Maire Taponen (1922 - 1989) perusti nimeään kantavan säätiön vuonna 1982. Maire oli kotoisin Viipurin maalaiskunnasta, jossa hän asui koko sotia edeltävän ajan. Isä oli pienviljelijä ja perheessä oli viisi lasta. Varat riittivät vain lasten kansakoulun käyntiin.
Talvisodan syntyessä 17-vuotias Maire komennettiin lottana rintamalle. Lottapalvelus jatkui myös jatkosodan ajan aina kevääseen 1944 asti, jolloin Maire sairastui keuhkotuberkuloosiin, jota seurasi aina joulukuuhun 1945 asti kestänyt sotasairaalakierre.
Perhe sai uuden pientilan Vantaalta. Maire pyrki määrätietoisesti irti kotitilan maataloustöistä ja koulutti itseään kirjanpitäjäksi erilaisilla kursseilla. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Naissotainvalidien puolipäiväinen sihteerin työ. Sen jälkeen hän toimi kirjanpitäjänä ja toimistonhoitajana Malli-Aitta -nimisessä yhtiössä.
Vuonna 1952 hän perusti työtoverinsa kanssa Kaunokappa Oy -nimisen naisten kappojen valmistamiseen erikoistuneen yhtiön. Kaunokappa menestyi hyvin, kunnes Maire sairastui aivoinfarktiin. 1970-luvun lopulla alkoi Kaunokappa Oy:n alamäki. Yhtiön toiminnan lopettaminen jäi hänen perustamansa säätiön hallituksen tehtäväksi. Säätiönsä perustamista Maire perusteli sillä, että hänen lähimpien omaistensa taloudelliset olot ovat hyvässä kunnossa, ja toisaalta hän koki lääketieteen edistämisen tärkeäksi, “jotta kenenkään ei tarvitsisi kärsiä sairauksistaan niin paljon kuin hän on joutunut monista sairauksistaan kärsimään.”
NEUROLOGIA
OLLI SUOMALAINEN
Olen 36-vuotias viime vuonna väitellyt neurologian erikoislääkäri, ja työskentelen HYKS:n neurologian klinikassa Meilahden sairaalassa pääosin aivoverenkiertohäiriöpotilaiden hoidossa. Väitöskirjatyöni käsitteli automaattista kuvan tulkinta-analyysia ja aivojen läpivirtauskuvantamista paikalliseen verenpuutteeseen liittyvien aivoverenkiertohäriöpotilaiden arviossa aivojen mekaanista trombektomiaa harkittaessa. Vapaa-aikani kuluu perheeni, 2-vuotiaan tyttäreni ja urheilun parissa.
Mikä on keskeisin löydös tutkimuksessa?
Olemme keränneet HYKS:n neurologian klinikassa noin 100 paikalliseen verenpuutteeseen liittyvää aivohalvauksesta kärsivää potilasta, joilla aivoinfarktin syy on tuntematon mutta vahvasti veritulppaperäinen sekä sydänperäisen oloinen. Potilaille on asetettu rytmivalvuri eteisvärinän havaitsemiseksi kahden vuoden ajaksi.
Alustavien tulosten mukaan noin 50 %:lla valikoiduista potilaista on löytynyt tähän mennessä eteisvärinä, joka on johtanut antikoagulaatiohoidon aloituksen. Potilaiden seuranta-aineisto on valmis loppuvuodesta 2025. Tutkimukseen on rekrytoitu myös lääketieteen opiskelijoita, joiden tarkoitus on käydä laajemmin läpi eri seulontamenetelmien tehokkuutta eteisvärinän havaitsemiseksi aivoverenkiertohäiriöistä kärsivillä potilailla, joka liittyy paikalliseen verenpuutteeseen, HYKS:n neurologian klinikassa.
Miten tutkimus hyödyttää neurologian tieteenalaa?
Antikoagulaatiohoito eteisvärinän löytyessä on turvallista ja tehokasta myös aivoinfarktin jälkeen aloitettuna. Tämä edellyttää eteisvärinän dokumentointia. Eteisvärinää epäiltäessä suositellaan vähintään 48 tunnin rytmiseurantaa. Pidemmän seurannan aikana eteisvärinän ilmaantuvuus kasvaa merkittävästi. Tutkimuksemme tarkoitus on tunnistaa sellaisia potilaita, jotka hyötyvät eri seulontamenetelmistä eteisvärinää etsittäessä, kun rytmivalvureita ei voi asentaa kaikille. Tämä voi tehostaa seulontaa ja säästää myös henkilöresursseja ja kustannuksia.
Mitä Maire Taposen säätiön apurahan saaminen on mahdollistanut tutkimuksessa?
Apuraha on tärkeässä osassa tutkimustyön edistymisen kannalta ja mahdollistaa tutkimustyön tekemisen kliinisen työn ohessa tapahtuvilla tutkimusvapailla. Ilman vastaavia apurahoja, tutkimustyön tekeminen ja rahoituksen järjestäminen olisi selvästi vaikeampaa, ja siksi olen Maire Taposen säätiölle kiitollinen tutkimuksellemme annetusta arvostuksesta.
Voit tutustua tutkimusaiheeseeni tarkemmin täältä.
NEUROKIRURGIA
JUSSI POSTI
Olen 45-vuotias neurokirurgi, joka työskentelee osastonylilääkärinä Tyksin Neurokeskuksessa. Minulla on neurokirurgian dosentuuri Turun yliopistossa ja neurotraumatologian dosentuuri Helsingin yliopistossa, ja olen tehnyt viime vuodet Suomen Akatemian ja eri säätiöiden tukemana tutkimusta johtamani kansainvälisen tutkimusryhmän kanssa. Tutkimusryhmään kuuluu yli 30 tutkijaa eri aloilta, ja sillä on laajat kansainväliset yhteydet: teemme yhteistyötä 22 yliopiston kanssa 13 eri maasta.
Mikä on keskeisin löydös tutkimuksessa?
Sain Maire Taposen säätiöltä juhla-apurahan (2022) tapaturmaisten aivovammojen sairaalahoidon aikaista ja myöhäisvaiheen diagnostiikkaa koskevaan tutkimuskokonaisuuteen ja sen valmisteluun.
Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen (tutkimuskoodi: PACoS-TBI) tuloksia analysoidaan parhaillaan ja tutkimuksen jälkimmäinen vaihe (OVERCOME-TBI) käynnistyy syksyllä 2024 päättyen vuonna 2028. Tutkimuksen ensimmäinen vaihe keskittyy tapaturmaisten aivovammojen aiheuttamiin muutoksiin elimistön toiminnassa ensimmäisen viikon aikana vammasta – etenkin tehohoitoa vaativissa tapauksissa. Tutkimus on jatkoa tutkimusryhmäni aiemmille tutkimuksille, jotka ovat keskittyneet välittömästi tapaturmaisen aivovamman jälkeisiin muutoksiin elimistössä. Tämä aivovammojen akuuttivaiheen diagnostiikkaan perustuva tutkimushaara on johtanut laskimoverestä mitattavissa olevien aivovammojen vakavuuteen yhteydessä olevien proteiinien ja aineenvaihduntatuotteiden löytymiseen ja aikaisempien tutkimushavaintojen vahvistumiseen.
Näiden tutkimusosuuksien tulokset tulevat valottamaan tapaturmaisten aivovammojen dynaamista taudinkuvaa, johon kuuluu lukuisia kuukausia ja jopa vuosia kestäviä prosesseja saadun aivovamman jälkeen.
Jälkimmäisessä tutkimusvaiheessa aivovamman saaneille potilaille suoritetaan laajat biokemialliset, suolistoon liittyvät, mikrobiologiset ja kuvantamistutkimukset useita vuosia aivovamman saamisen jälkeen. Tulosten odotetaan tuottavan uusia menetelmiä joillakin potilailla aivovammojen jälkeisen etenevän oireiston diagnostiikkaan sekä elimistön toimintahäiriöiden tunnistamiseen, jotka ovat mahdollisesti yhteydessä aivovamman oireiston etenemiseen.
Miten tutkimus hyödyttää neurokirurgian tieteenalaa?
Tapaturmainen aivovamma on merkittävä kansanterveydellinen ongelma maailmanlaajuisesti: yli 50 miljoonaa ihmistä saa aivovamman vuosittain, ja jopa noin puolet maailman väestöstä saa yhden tai useamman aivovamman elinaikanaan.
Aikaisempia tutkimushavaintojamme laskimoverestä välittömästi aivovamman jälkeen mitattavien aivovammamerkkiaineiden diagnostisesta käytöstä on sisällytetty uuteen kansainväliseen valmisteilla olevaan tapaturmaisten aivovammojen vakavuusasteluokitukseen.
Edellä mainitut tutkimuslöydöksemme liittyvät vamman alkuvaiheen muuttuviin tekijöihin. Toimintakykynsä menettäneet potilaat ovat tyypillisimmin työikäisiä, ja hoito perustuu usein vain oireiden lievittämiseen ja toimintakyvyn tukemiseen. Maire Taposen säätiön rahoittama tutkimuskokonaisuus laajentaa nykyistä tieteellistä näkökulmaa, ja keskittyy aivovamman saaneiden potilaiden yksilöityyn diagnostiikkaan akuuttivaiheen jälkeen.
Mitä Maire Taposen säätiön apurahan saaminen on mahdollistanut tutkimuksessa?
Usein lääketieteen kliininen tutkimustyö on vain yksi osa tutkijan ja lääkärin työn kuvaa. Kliinisen tutkijan tulee tuntea tutkimansa aihepiiri käytännön lääkärin näkökulmasta ja kliinisessä työssään hoitaa potilaita. Neurokirurgin kliinisen työn ja hallintotyöni vuoksi minulla ei ole mahdollisuuksia vastata kaikesta käytännön tutkimustyöstä itse. Saamani rahoitus on mahdollistanut tutkimuskoordinaattorin osa-aikaisen palkkaamisen sekä erilaisten sairaalan tarjoamien ostopalveluiden hankkimisen. Toisin sanoen rahoitus on tukenut tutkimusryhmäni mahdollisuuksia edistää tutkimusta hyvin monipuolisesti.
Voit tutustua tutkimukseemme tarkemmin täältä.
ESITTELYSSÄ VUODEN APURAHATUTKIJAT
YHTEYSTIEDOT
Maire Taposen Säätiö
Vilkkupoiju 11C
02320 Espoo
Antti Sankola
Säätiön asiamies
sankola@gmail.com
Maire Taposen Säätiö
TIETOSUOJASELOSTE